Okei, ajattelin et mistäs pelistä aloittaisin, ja kappas, teeveestä sattui sopivasti tuleen Espanja – Italia jalkapallopeli. Tunnetusti oon viehättynyt kummastakin kulttuurista ja kielestä (lue:miehistä), joten ajattelin, et täähän vois olla jopa mielenkiintoista. Niinpä klo 19 olin valmiina seuraamaan peliä.
Ensin kuuntelin. Tylsää. Siirryin katsomaan. Kuvattu ihan liian kaukaa. Monta punaista ja sinistä pelaajaa juoksee valkoisen kärpäsen kakan kokoisen pallon perässä. Yks keltainen. Selostaja puhuu jotain omistuista, en ymmärrä sanaakaan. ”Siinä on paikka” herättää mut horroksen kaltaisesta olotilasta ja huomaan, et kaikki pelaajat on yhessä klimpissä jossain maalin lähettyvillä. Ollappa tuossa kasassa keskimmäisenä!
Kun peliä on pelattu 8 minuuttia, pallo on jossain muualla kuin kentällä ja pelaajia kuvataan lähempää kunnes pallo saadaan takas peliin. Mielenkiinto herää taas hetkellisesti. Kuvassa näkyy Balotelli jolla on kamalan ruma tukka. Voi hyvänen aika. Googletin tuosta miehestä kuvia, ja näyttää olevan tavaramerkki et sillä on ihmeelliset hiukset. Tuosta uudesta kuontalosta en kuvaa löydä, mut tässä jotain makua miehestä.
Mitä sillä on päässä?
Peli jatkuu. Italialaiset karjuu ihanasti ohjeita ja käskyjä toisilleen. Seuraavaks mun huomion kiinnittää selostajan lausahdus ”sen pituutta ei kerrottu”. En tiiä mistä puhutaan, mut tuskin mistään mua kiinnostavasta. Seuraavaks alan kiinnittää enemmän huomiota pelaajien asuihin. Shortsit on vähän liian pitkät. Hyvät reisilihakset jää turhan piiloon kaiken tuon kankaan alle. Pointsit Espanjalle kuitenkin paremmin istuvista housuista.
Pelattu 16:13. Alan olla erittäin pitkästyny. Ajatukset harhailee. Huomaan et kentällä makoilee komea tatuoitu mies.
Pelattu 20:43. Huomaan et mul on Roman paita päällä. Kellossa minuutit menee paljon nopeampaa kuin pelissä ja alan olla tosi pitkästyny.
30 minuutin kohdalla luovutan väliaikaisesti ja meen saunaan.
Yksin saunassa on tylsää. Palaan kun pelattu on 53 minuuttia. Ei vieläkään maaleja. Kuulen nimen Torres. Muistan cosmopolitanista lukeneeni et se on joku kuuma. Miksei sitä näytetä? Pian alkaa tapahtua. Kuuma italiaano tekee maalin.
Di Natale, 0-1
Kohta tulee toinen maali. Tekijällä on ihana tatuointi käsivarressa. Maaleista ja kuumista latinoista huolimatta mietin mihin oikeen oon ryhtyny. Silmät luppasee, väsyttää, oon totaalisen tylsistyny. Kun peliä on pelattu noin 70 min, tulee Torres viimein kentälle. Kaikista hehkutuksista ootin kentälle jotain Thorin kaltaista komistusta, mut kentälle juoksi sellanen perus tanskalaisen näkönen jäpikkä.
Mitä odotin....
....mitä sain.
Tässä vaiheessa pettymys on niin suuri, et siirryn koneelle, jätän kyl pelin auki mut lopetan sen seuraamisyrityksen.
Pelaajien ulkonäössä Espanja voittaa niukasti Italialaiset. Bongasin pelistä enemmän hyvännäköisiä punapaitoja kuin sinipaitoja. Oikeasta lopputuloksesta en oo varma. Oisko ollu tasan?
Siitä ei pääse mihinkään, et urheilevat miehet on kuumia. Eikä siitä, et sekään tosiasia ei pelasta tylsyydeltä. En enää yritä seurata jalkapalloa televisiosta.
Merkinnät RSS-syötteenä